Minä rakasta itseäni

Jos joku kertoo tarinaa ja puhuu kauniista naisesta minkälaisen mielikuvan se sinulle antaa?

En usko että kovin moni miettisi siinä vaiheessa esim. minunlaistani niin sanottua perus naista, saatikka reilusti ylipainoista naista. Miksei minun kaltainen nainen ei voisi olla kaunis?

En itse ole ollut kovin monesti tyytyväinen peilikuvaani, mutta miksi en ole ollut siihen tyytyväin? Koska minuun on iskostettu tietynlainen kuva kauniista naisesta, joten itse en voi olla kun lihava ja ruma sillä en näytä lehtien malleilta? 

Kun opiskelin Nuoriso ohjaajaksi, puhui yksi opettajistani, että pitää oppia rakastamaan itseään. Voin sanoa että se kuulosti tosi tyhmältä 16–18 vuotiaan korvaan. Itsensä rakastaminenhan on tyhmää ja sairasta. 

Vasta muutama vuosi sitten aloin oikeasti miettimään mitä se itsensä rakastaminen voisi tarkoittaa eikä se vieläkään ole kokonaan avautunut minulle, mutta sen miettiminen on ainakin auttanut minua hyväksymään itseni tällaisena kun olen. 

En voi väittää ettenkö edelleen kadehtisi kavereitani jotka ovat hoikkia ja lihaksikkaita, mutta välillä on pakko sanoa itselleen että kelpaan juuri tällaisena ja minäkin olen kaunis kaikkineen vatsamakkaroitteni. Mutta jos muille en kelpaa sellaisena kun olen, on se heidän häpeänsä. Sillä miksi pitäisi olla parempi tai kauniimpi toisten takia?

Ole kaunis ja parempi itsesi takia, rakasta itseäsi sellaisena kuin olet, salli itsellesi sellaisia asioita, josta sinä pidät sillä kukaan muu ei voi rakastaa sinua niin paljon kuin sinä itse.

Väitetään että itsensä rakastaminen on avain toimivaan parisuhteeseen, ehkä siinä on jotain perää. Jos oppii rakastamaan itseään, ei tarvitse enää muiden hyväksyntää. Tällöin voisi olla varma siitä että rakastaa myös toista tämän itsensä takia eikä siksi että toiselta saisi hyväksyntää

Kun yhteiset unelmat eivät mätsää

Tiedätkö kun olet haaveillut että joskus sinulla on se oma kulta jonka kainaloon pääsee, teillä on se farmari auto, koira, oma koti, olet mielekkäässä työssä ja lapsia? 

Niin no meidän haaveemme kulkevat käsi kädessä siihen asti kunnes aletaan puhumaan lapsista. Aivan minä 22 vuotiaan olen huolissani kun toinen ilmoitti, ettei vielä tiedä haluaako lapsia ollenkaan. 

On siitä aikaisemminkin ollut puhetta, mutta olen aina ajatellut että ollaan kyllä niin nuoria että ei varmaan vielä kannata uhrata ajatusta sen enempää ajatusta asialle. Mutta tilanteeni ja pohdiskeluni johtuu luultavammin siitä, että monella tutullani alkaa olla omia lapsia. Kaverini kyllä osaavat sanoa että joko meinaavat tulevaisuudessa hankkia lapsen kumppaninsa kanssa tai eivät ajo ja noh minä en osaa sanoa yhtään mitään. 

Olen tässä nyt miettinyt, entä jos tilanne onkin se ettei Joonas ikinä halua lapsi? Ja minä kyllä haluan toden totta haluan lapsia ja voisin oikeastaan luopua kaikista muista haaveista, tosin ajatukseni on se etten halua lasta ennenkun voin tarjota hänelle hyvän elämäm joten se ainakin vaatisi sen työpaikan (olen huomannut että vaipat ovat ainakin kalliita). 

Mutta tällä hetkellä ajatukset ovat aika sekavat pitääkö minun ehkä luopua unelmastani tulla äidiksi koska toinen ei halua tulla isäksi? En haluisi olla niin kuin syke sarjassa oleva lääkäri joka itkee siinä vaiheessa kun on myöhäistä, ettei mies aikoinaan halunnut lapsia ja hän oli luopunut unelmastaan. Pahinta tässä on se että kompromissin tekeminen ei onnistu ja pelkäänkin että joudunko joskus valitsemaan Joonaksen ja lapsen välillä

Onhan meillä ikää tosi vähän eikä lapsi kuulu vielä lähi vuosien suunnitelmiin eikä tosissaan voi edes titää pystytäänkö saamaan lapsia tai mistäs sitäkään tietää voihan toinen vaikka lähteä lätkimään.

 mutta onko huoli tässä vaiheessa aiheellinen vai aiheeton? Onko kukaan muu kokenut samanlaista?

Täällä taas/lappeenranta

Hei kaikki <3 

En tiedä onko tällä blogilla enää lukioita, mutta toivottavasti löydätte takaisin. Olen huomannut että blogi intoiluni herää aina kesäisin ja koska syksyllä ja talvella ei tunnu olevan aikaa, eikä aiheita mistä kirjoittaa joten päätin että blogini muotoutuu jonkin laiseksi kesäblogikiksi. Meinasin jo etten aloita tänä kesänä kirjoittamista, sillä voi olla ettei ihmiset jaksa lukea blogia mitä kirjoitetaan vaan kesän ajan. Mutta Joonas oli tällä kertaa se joka sanoi että voisin alkaa taas kirjoittamaan joten kokeillaan nyt tälläistä ideaa.

Kesäblogin ideana olisi kirjoittaa kesän kuulumisista, moottoripyörä reissuista unohtamatta kuitenkaan kesä sisustus juttuja ja herkkuja. Vielä on vaikea sanoa mihin asti kirjoitan, mutta tällä kertaa koitan kertoa kun blogi jää talvi unille.

Tänä kesänä ollaan keritty tekemään vasta yksi moottoripyörä reissu ja sekin tapahtui vasta viime viikonloppuna joten ei varmaan ole liian myöhäistä kertoa siitä teille.

Lähdettiin lauantaina Mikkeliin päin Joonaksen tädin 60v juhliin ja sieltä jatkettiin matkaa minun mielestäni suomen kauneimpaan kaupunkiin eli Lappeenrantan minun tätini luokse.

 Pienempänä vietin joka kesä aikaa lappeenrannassa ja voisin väittää että tunnen siellä paikat melkein yhtä hyvin kuin Joensuussakin.

Jäimme yhdeksi yöksi tätini luokse joten minulla oli aikaa näyttää Joonakselle satama sekä hiekkalinna (joka oltiin taidettu avata juuri edellisenä päivänä meidän onneksemme) oltiin kuitenkin reissusta niin väsyneitä joten ei hirveän pitkään jaksettu kierrellä vaan lähdettiin aika nopeasti nukkumaan.

Vaikka harmittaakin hirveästi ettei keritty hirveästi pyöriä kaupungilla niin toisaalta hyvä sillä nyt tuntuu ettei Joonasta ole vaikea houkutella lähtemään uudelleen.

Sunnuntaina kun lähdimme ajamaan kotiinpäin pysähdyimme Imatralle katsomaan valtionhotellia ja Imatran koskea. Olihan se koski hieno mutta noh ei ehkä kovin erikoinen en tiedä mutta minua se ei oikein sytyttänyt, tietysti eri aasia olisi voinut olla kun oltaisiin menty koskinäytökseen mutta se olisi ollut vasta illalla.

 

 Imatran valtion hotellissa tuntisi itsensä varmasti prinsessaksi

Niin ja jos joku miettii niin Tito oli viikolopun mökillä minun vanhempieni kanssa ja voi että miten väsynyt herra oli :D

Kun ajoimme Mikkeliin pysähdyimme varkauteen jäätelölle ja kävimme ajelemassa muutenkin siellä ja ihan alkoi harmittaa että miksi siitä aina vaan ajaa ohi. Tiedättekö te paikkoja jonka läpi vain ajaa muttei ikinä pysähdy katselemaan tarkemmin?

Arki liikenne opettaja (opiskelijan) (avo) puolisona

Niin kuin moni tuttavistani tietää että Joonas opiskelee siis liikenne koulun opettajaksi ja olen tosi ylpeä Joonaksesta että hän on päässyt opiskelemaan hänelle mieluista alaa. Mutta kuinka moni miettii miten toisen ammatti vaikuttaa siihen parempaan puoliskoon? Minä en osaa ajatella mitä Joonas joutuu kestämään kun itse olen asiakaspalvelu hommissa. Mutta ajattelin valoittaa vähän millaisiin asioihin minä olen törmännyt Joonaksen ammatin valinnan kanssa

1. Sinulta kysytään aina ihan oudoista liikenne säännöistä joita et todellakaan muista enää ajettuasi monia vuosia samaa kaupunkia edes takaisin.

2. Myös kun sinulle herää joku kysymys liikenteessä niin on se vähän noloa kun ei liikenne opettajan "puoliso" tiedä. Mutta tuskin Joonaskaan tietäisi mitä koko S vastaisi tuuma koossa ;)

3. Jossain vaiheessa toteat että parempi luovuttaa autolla ajaminen suoraan toiselle (ei tarvitse miettiä mitä oudoimpiin asioihin vastauksia).

4. Yhteisistä ruoka ajoista joudut luultavasti luopumaan, sillä on luksusta jos toinen on ennen viittä kotona.

5. Olen kuullut ainakin 110 kertaa ettei hälytys ajoneuvoa kuulu väistää jos pelkät vilkut pyörivät. Ja myös se että jos et pysty väistämään hälytys ajoneuvoa aja normi liikenne sääntöjen mukaisesti

6. Jossain vaiheessa alat pakosti miettimään että millaisiahan nämä tuoreet kuskin oikeastaan ovatkaan (itsehän olit aivan täydellinen kuski heti kortin saatuasi)

7. Etkä enää uskalla kuvitellakaan millainen perhe kriisi siitä tulisi jos toisit kotiin sakko lapun

8. Enää sinun ei tarvitse miettiä onko koti opetus parempi kuin autokoulu.

9. Luultavasti joudut jossain vaiheessa koe kaniiniksi (onneksi minulla pituus pistää monessa kortti luokassa vastaan)

10. Aina kun on joku juhla, tilaisuus tai tapahtuma puhe kääntyy liikenne sääntöihin ja uusiin laki muutoksiin yms... (välillä voisi tietty jutella vaikka säästä)

No kaikesta huolimatta voin edelleen suositella liikenne opettajia puolisoiksi niin naisille kuin miehillekin. Mutta muistakaa, älkää alkako pätemään missään mikä liittyy liikenteeseen;)

ja jottette puutuisi tällaiseen blogi kirjoitukseen laitan vähän kuvia lisäksi ;)

Niin ja jos nyt joku haluaa aloittaa autokoulun niin linkki löytyy tästä

-3,5kg

Nyt on vaan pakko tulla hehkuttaa vaikka pitkään kyl mietin et onko tää ees hehkutuksen arvonen asia mutta siis tänään vaaka näytti -3,5kg joka tietty tuntuu aivan mitättömältä lukemalta, mutta se miksi halusin tulla hehkuttamaan on se että viime kuiopion reissulta ostin uudet farkut jotka kiristi, en oikein tiedä miksi edes ostin housut jotka kiristää valmiiksi mutta ne näytti sillä hetkellä muuten kivalta. No voitte arvata että nämä kyseiset housut eivät ole olleet minulla kertaakaan käytössä kunnes tänään kun kaikki muu tuntui olevan pyykissä tai kuivumassa narulla päätin kokeilla näitä kyseisiä farkkuja ja en voinut uskoa kun mahaa ei tarvinutkaan vetää sisälle kun laitoin vetoketjun kiinni vaan se meni noin vaan :D en muista millon olisin ollut viimeksi näin iloinen :D

syksy ja haaveilu

Syksy on täällä ja varmaan monelle tuttu syysmasennus. Tuntuu ettei oikein jaksa mitään, arki kuluu rutiinilla töissä ja viikonloput sujahtavat nopeasti. Töistä kun tulee kotiin alkaa ruuanlaitto lenkki tai sitten sitä ryhähtää sohvalle ja on tekemättä mitään. Tietysti syksyyn liittyy kuitenkin ihanasti kynttilät ja villapaidat. Sisustuksessa kaikki lämpimät, pehmeät huovat, tyynyt ja matot. Niin kuin moni muukin opiskelija varmaan tietää ettei, aina ole varaa uusiin sisustus juttuihin. Mutta onneksi haaveilu on aina ilmaista ja varsin mukavaa ajan viettää. Ajattelinkin vähän näyttää mistä minä olen haaveillut :)

Kun ulkona alkaa pimetä alan kaipaamaan väriä ympärilleni (varmaan viime kertainen pöytäliina ostokseni viestikin sitä) vallilalla onkin aivan ihania kuoseja ja harmi kun tuo Elloksen verho jäikin lopullisessa kuvassa noin pieneksi mutta siinäkin on aivan ihanat värit. Olen myös alkanut enemmän haaveilemaan "luksuksesta" olisi ihana jos tylsien spottien sijaan katossa loistaisi "kristallit" ja sohvalle voisi käpertyä kunnon pehmeään vilttiin :) mutta toisaalta luksus ei vaadi rahaa vaan hyviä ihmisiä ympärille ne tuo lämpöä, väriä ja hohdetta arkeen <3

Tyynyn päälinen  H&M 19.95€  suihkuverho, kynttilä H&M 4,99€ viltti H&M 69,99€ lamppu, verho

kynttilän valoisia syys iltoja ja muistakaa kaivaa jo villasukat ja hyvät kirjat kaapista :) <3

Missä kello on?

Tänään meille tuli käymään Joonaksen sukulaisia Mikkelistä ja totta kai minä sairastun keskiviikkona flunssaan ja olo on ollut aivan poikki. Eilen meinasin jo luovuttaa ja sanoa Joonakselle etten jaksa vieraita koska olo oli mitä kauhein ja asunto kun pommin jäljiltä.

Tänään olo oli onneksi jo paljon parempi mutta, aamulla herätessä sotku kodissa ei perjantaisesta siivous yrityksestä huolimatta ollut hävinnyt ja kaiken lisäksi olin unohtanut ottaa porukoilta pakkasesta karjalan piirakat mukaan.

 Joten herätys kello soi siinä puoli 8 pintaan, ensimmäisenä koitin purkaa hirveää pyykkivuortamme ja sen jälkeen hakea piirakat ja imuroida (tällä välin siis Joonas nukkui tyynen rauhallisesti, kunpa välillä itsekin osaisi olla niin huoleton) 

Meillä oli Joonaksen kanssa sopimus että hän huolehtii ruuasta ja minä siivouksesta. Kun olin omat hommani saanut valmiiksi ja ajatuksena oli istahtaa hetkeksi, alkoi Joonas tajuta miten paljon hänellä oli vielä tehtävää ja kuinkas kävikään kun vieraat tulivat? minä olin hellan edessä ja Joonas juttelemassa vieraille (vaikka meinasi hermo siinä vaiheessa palaa, sallittakoon se Joonakselle olivathan he hänen vieraitaan).

Söimme tässä ja päätimme sen jälkeen lähteä käymään kaupungilla. Menimme nais porukalla kiertelemään wihoselle ja kyllähän siellä olisi ollut vaikka mitä mutta se mihin ihastuin oli tämä kello. Meillä ei ole kotona seinä kelloa mutta jotenkin sitä aina vaan etsii kotoa jos tiedätte mitä tarkoitan. 

Kävimme myös Anttilassa, ja koska aamulla huomasimme ettei, meillä oikein ole tarjoilu astioita tarpeeksi päätti Joonas hankkia pari sellaista (tietysti minun avustuksellani ;) ).

 

Tito tietysti oli kovin innoissaan kun kävi vieraita mutta kyllä se oli sippi kun vieraat lähtivät (on se viihdyttäjän roolikin kovin raskasta)

Mutta se asia mistä oikeasti halusin tulla hehkuttamaan on se että, koska sairastin flunssaa en ole jaksanut lähteä lenkille pariin päivään ja en voi uskoa että sanon tämän mutta minulla oli oikeasti IKÄVÄ lenkille ja liikkumaan siis minulla joka vihaa liikuntaa ja lenkkeilyä. Joten siis vaikka äiti varoitteli kävimme äsken Titon kanssa pienellä lenkillä ja olo on tällä hetkellä tosi mahtava :D (pakko koputtaa puuta ettei sitten huomenna olisi kahta kauheampi flunssa)

ja ai niin pakko vielä näyttää teille meidän uusi Vallilan pöytä liina, olenkin tässä pohtinut että, onko pöytäliinat vain lapsi perheiden juttu, vai voiko niitä käyttää muutkin? itse pidän meidän tummasta pöydästä ja tabletit olisivat kivat siinä mutta pienen keittiön takia ruokapöytää käytetään yleensä yhtenä tasona ja enkä halua että siihen tulisi hirveästi naarmuja joten onko pöytäliina in vai out?